Päästiinhän me matkustelemaan ja mahtavaa olikin! Näin se aina on, että ennen matkaa jännittää ja matkan jälkeen haluaiskin jo takas.
Hyväntuulisuus senkun jatkuu, toki aina tulee tavallisia arkisia ongelmia vastaan. Ne kuitenkin tiedostan ja pidän erillään ahdistuksesta. Kuitenkin hyvä mieli on jatkunut siitä lähtien kun alle kaksi kuukautta sitten vaihdoin työpaikan. En ole varma johtuuko se uudesta työyhteisöstä (alku aina näyttää niin hienolta) tai sitten keväästä ja auringosta. Huomaan, että olen itse vielä skeptinen näiden asioiden suhteen, en vielä oikein tahdo uskoa siihen, että mieli on hyvä (itse asiassa mahtava).
Mieli tekisi mennä ulos kuvaamaan kevään tuloa, mutta kameran akku pitää ladata ensin. Haluaisin kertoa enemmän itsestäni tänne ja laittaa kuvia omasta kodista, ruoanlaitosta ja leivonnasta (joista oikeasti pidän) ja päivittää tietoa siitä, miten salillakäynnit etenevät (olen kova liikkumaan). En kuitenkaan halua paljastaa sitä kuka olen, koska tämä maailma on niin pieni ja tieto ongelmistani leviäisivät varmasti työyhteisöön asti. Toinen ongelma on myös se, että en tykkää hehkuttaa itseäni ja kertoa liikaa saavutuksistani. Joskus (viime aikoina yllättävän usein) innostun jostakin niin paljon, että intoilen asiasta esim. facebookissa. Yritän kuitenkin pitää asiat sisälläni, ja jakaa asiat vaan läheisten sekä tärkeiden ihmisten kanssa.

Tästä päästään toiseen asiaan; parisuhdeasiat ja facebook.
En voi ymmärtää tuota, että jotkut ihmiset kertovat facebookissa päivittäin mitä ihanaa heidän oma kullannuppunsa on tehnyt. Kaikki saa toki hehkuttaa omia asioitaan, mutta minä olen sellainen, että kun pidän asiat perheen välisenä arvokkaana asiana, muut eivät pääse liikaa omaan parisuhteeseeni sisälle. Toki ymmärrän normaalit tilapäivitykset, mutta joillakin menee välillä se yli, ja silloin tuntuu, että elän heidän parisuhteessa kun tiedän liikaa.
Meillä on mieheni kanssa todella mahtava parisuhde, ollaan päästy sille tasolle, jossa nautitaan asumisesta toisen kanssa ja ollaan sinut sen asian kanssa, että arki on tässä ja nyt. Ja nautitaan siis arjesta. En koe tarvetta ottaa kuvaa jokaisesta ruususta, suklaarasiasta tai korusta jonka hän minulle ostaa. Tai laittaa jatkuvasti yhteiskuvia meistä nettiin. Kuvia voi ottaa, mutta eikö me voida säilyttää vielä se "joku oma" juttu itsellämme?

Mutta eikait siinä, jotenkin tuntuu, että arki on tässä ja ilman jatkuvaa huutoahdistusta. Kaksi kuukautta sitten asiat olivat toisin.
Toivon todellakin, että tämä fiilis pysyy edes jonkun aikaa vielä. Arki on sitä ihaninta ja parasta, kun sen ottaa oikein vastaan! <3