Hepsis taas!

Työpäivästä on taas selvitty ja nyt alkoi ns. pitkä viikonloppu, koska teen lyhennettyä työaikaa. Huomenna aion viettää aikaa vain ja ainoastaan harrastukseni parissa ja miehen vanhempien luona. Eilen ja tänään on tullut räyhättyä miehelle milloin mistäkin, lähinnä oman väsymyksen takia. Eikä pelkästään ole kyse univelasta vaan kaikesta henkisestä uupumuksesta jonka terapia teettää. Terapia on saanut minut avaamaan silmäni, ja sen takia joka päivä on aivan kuin uusi haaste kun selvemmin kohtaa aiemmat haasteet.

Mutta ei se mitään, tämä tarkoittaa myös sitä, että joka kerta kun jostain haasteesta selviän, kaikki onkin seuraavalla kerralla helpompaa. Toivon, että mies jaksaa pysyä rinnallani kun hiljattain huomaa, että jotkut asiat helpottuvat myös meidän suhteessa kun työstän näitä asioita. Mutta ensin pitää käydä täysin pohjalla ennen kuin pääsee loistamaan...

Tuo mies on muutenkin mun tukipilari, ollut aina. Ollaan heti suhteen alusta alkaen (~ 4v sitten) käyty läpi rankkoja asioita yhdessä ja selvitty niistä kunnialla. Mies on todellakin näyttänyt kaikin voimin mulle, että välittää. Samoin välitän mä hänestä, aivan äärettömän paljon.

Mutta nyt valkosuklaamutakakun valmistuessa uunissa kuuntelen vähän Kotiteollisuutta. Jospa päästäs sitte miehen kanssa iltasaunaan!

"Jos sanon et taivas on musta, se on niin musta kuin tahdon sen olevan..."
Eli kaikki riippuu ihan omasta asenteesta onko maailma musta vai ei ;-)

http://www.youtube.com/watch?v=I4i9gf1dcTM&feature=related