Kesä sieltä tulee, hopihopi :-)
Hyvä fiilis senkun jatkuu, töihin on ilo mennä aamuisin ja työyhteisö on mahtava. Kuitenkin odotan vielä sitä romahtamista, eli sitä pessimistisyyttä en oo vielä saanu heitettyä pois. Ehkä jotenkin uskon liikaa tähän kevääseen, ja sen tuomaan hyvään oloon.
Terapeutti oli viimeks musta hirveän ylpeä, vaikka toin esille, että vielä on haasteita edessäpäin, löysi terapeutti musta niin hyviä puolia ettei ole tosikaan. Oikein hymyilyttää vieläkin.
Tällä hetkellä ollaan terapeutin kanssa tavattu vaan kerran kuukaudessa, ei siis ole pitkään aikaan ollut kovin intensiivistä enää. Kuitenkin nyt terapeutti jo pohdiskeli, että voin itse alkaa hiljattain vähentämään käyntejä jos haluan.
En usko, että vielä olen siihen valmis. Mutta katsellaan.
Jotenkin jännittää, että tuleeko uusi romahdus taas ensi talvena.