Kevättä rinnassa taas. Muualla päin Suomea on ilmeisesti satanu kamalasti lunta viime päivinä, täällä meillä päin ei oo yli viikkoon tullu mitään. Tiet on kuivat ja aurinko on paistanu, tosin vähän kylmempi on ollu kun viikko sitten.
Tänään oli rankka päivä töissä. Jostain omituisesta syystä en kuitenkaan reagoinu vaikeisiin asioihin ahdistumalla kuten ennen, vaan tuli semmonen tyhjä olo koko asiasta. Rankka tilanne ei tuonu ahdistusta, mutta ei kuitenkaan itsevarmuuttakaan, ja loppupäivän on ollu pää vielä siinä tilanteessa ja miettiny asiaa. Kuitenkin ahdistumatta.

Tällä viikolla olen paljon joutunut pysähtymään, harkitsemaan ja pohtimaan asioita. Olen huomannut millaisissa tilanteissa pitää olla nöyrä ja osata pitää suu kiinni. Kuten näistä kirjoituksista huomaa, olen ollut todella itsekeskeinen ja se on välillä päässyt lipsahtamaan esille myös arjessa kirjoituksien lisäksi (vaikka olen yrittänyt järkeillä ja pitää asiat sisällä).

Tämä viikko on tuonut mukanaan niin paljon uusia tuulia ja huolia mutta myös tsemppihenkisyyttä ja ymmärrystä sile, että elämässä ei voi suunnitella asioita liikaa. Eikä aina kaikkea pahaa voi ennakoida. Miehen työtilanne näytti epäselvältä, mutta olen antanut sille asialle nyt mahdollisuuden myös hoitua itsestään. En voi huolehtia muista.

Vaikeinta on luopua huolehtijan roolista, se on minussa vahvana. Mutta aina kun hetkellisesti osaan siitä luopua, huomaan miten paljon se helpottaa.