Matkustelu.
Matkustaminen on mulle kirosana. En tiedä mikä siinä on. Varailen aina lippuja eri paikkoihin tai tapahtumiin ja odotan päivää innoissan. Kun lähtöpäivä koittaa, alkaa ahdistus. Ahdistus johtuu pelkäämisestä, menettämisen pelosta. Pelkään, että matkan aikana tapahtuu jotain kotona tai sitten matkan aikana tapahtuu jotain minulle. En pelkää omaa kärsimistä, vaan muiden. Haluan pitää läheiset lähelläni, jotta pystyisin (muka) kontrolloimaan heidän hyvinvointiaan ja ettei heille satu mitään.
Tämä ongelma on ilmennyt muiden ahdistusongelmien kanssa aivan yllättäen noin 2-3 vuoden sisällä. Vielä vuonna 2008 matkustelin aivan huoletta paikasta toiseen, yksin tai ystävien kanssa. Poikaystävän kanssa tai ilman.
Huomenna lähdetään miehen kanssa alle 200km päähän kotoa ja ollaan siellä yksi yö. Minä halusin sinne, minä varasin hotellihuoneen ja nyt taas alkaa ahdistus hiipimään. Ja siis haluan todellakin itse reissulle, mutta jokin sanoo pääni sisällä että "Älä mene, jotain VOI sattua".

Nii-in, voihan nytkin lentokone pudota niskaan. Aina voi tapahtua jotain, kohtaan pelkoni taas.