Terapiassa pohdin ystävien merkitystä, ja minun on hyvin vaikea ymmärtää sitä iloa, mitä ystävät ja kaverit ihmisille tuovat. Omien ongelmien takia on ollut vaikeaa viettää aikaa ihmisten kanssa ja oikeasti luoda kestäviä kaverisuhteita. Kaveriporukassa on aina niin ahdistunut ja riittämätön olo, että hiljattain alan vetäytymään porukoista pois ja jään taas yksin istuskelemaan jonnekin.
Nykyään viikonloput ja vapaapäivät ovat ainoastaan omaa hengähtämistä varten - pois sosiaalisista tilanteista ja niiden aiheuttamasta ahdistuksesta, joita arki tuo jatkuvasti eteen.
Kuitenkin ennen kaikkea haluaisin kavereita tai edes yhden kaverin, jonka kanssa voisi vaihtaa ajatuksia ja joskus nauttia viikonlopusta vaikka baareissa tai kahvitellen. Minulla on tällaisia kavereita kyllä, mutta en koe pystyväni olemaan oma itseni niiden kanssa, siksi myös usein jättäydyn niiden seurasta koska yksin on helpompi olla.
Ja nyt aloin huomaamaan, että ihmiset ovat ymmärtäneet yskän - Minuun ei kannata olla yhteydessä, koska en kuitenkaan jaksa lähteä mihinkään. Ja tämä ahdistaa, ja se on ihan omaa syytä.