JES!

Mahtava fiilis ollu kohta yli viikon. Hetkeks oon pysähtyny miettimään, että voiko tämä edes olla totta. Kaikki johtuu uudesta työpaikasta, kukaan ei lyttää eikä epäile mun taitoja. Ainahan työpaikoilla on omia persoonallisuuksiaan, mutta huomasin että en mä niistä hätkähdä. Edellisessä työpaikassa oli niin monta asiaa, jotka jäi uupumaan. Mutta ei siitä sen enempää.
Pääsiäinen oli mahtava! Aurinko paistoi jatkuvasti ja ajattelin loman ja sään olevan ainoa syy hyväntuulisuuteen. Huomasin kuitenkin viimeisenä lomapäivänä (jolloin yleensä ahdistustaso on korkeimmillaan), että ODOTIN seuraavaa päivää ja uusia työhaasteita. Myös pitkät ja tiiviit työpäivät ovat aikaisemmin ahdistaneet, nyt ne ovat antaneet äärettömän paljon itsevarmuutta ja hyvää mieltä. Haluan töihin ja nautin olla töissä, vaikka onkin ollut raskasta.

Viime terapiakäynti antoi äärettömästi voimia. Uskalsin taas sanoa ääneen asioita, joita olen pitänyt sisälläni vaan koska ovat kuulostaneet väärältä. Sain myös itkettyä siellä kunnolla, vaikka aina ennen olen pidättänyt itkua väkisin. En tiedä miksi joskus pelkään olla haavoittuvainen toisen edessä.

Mutta nyt huomasin, että haavoittuvaisuus on hyvästä ja sen kautta pääsee pitkälle.
Pitäkää peukkuja, eteenpäin mennään!