Kevät näkyy ja tuntuu jo. Aurinko paistoi eilen koko päivän ja mittari näytti +14 astetta kun lähdin ajelemaan kotiapäin.
Takaraivossa jyskyttää silti pieni pelko ja rinnassa pieni ahdistus, näistä en pääse eroon. Olen onnellinen ja onnekas kuitenkin. Rakastan herätä mieheni vierestä, minulla on työ ja tulevaisuus näyttää hyvältä. Kuitenkin joku ajatus sanoo että "entä jos..." tai "joudut kuitenkin pettymään".
Miehen työtilanne on epävarma, ja nekin on asioita jotka kuuluu elämään. Kuitenkin vietin eilen kolme tuntia itkien auton ratissa, koska tämä mietityttää ja ahdistaa. Mieleen tulee kaiken maailman asioita, jotka mahdollisesti pelottaa.

Jatkuvan pelon varjossa ei ole kovin mielekästä elää, enkä tiedä mitä tehdä asialle. Töissä huolet unohtuu, kun pääsee keskittymään muihin asioihin. Kotona ahdistus palaa, eikä se johdu miehestä. Se johtuu omasta sairaudesta.

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö?